Belgialaiset ranskalaiset

Belgialaiset frites-perunat leikataan paksuiksi ja paistetaan kahdesti, jolloin pinnasta tulee hyvin rapea ja sisuksesta kuohkea. Niitä myydään frietkot-perunakojuissa lähes joka kadunkulmassa. Belgia ja Ranska ovat kiistelleet keksijästä yli vuosisadan, eikä yksikään asiakirja ratkaise asiaa lopullisesti. Kahden paiston tekniikka ja kojukulttuuri ovat kuitenkin selvästi belgialaisia.

Mitä se oikeastaan on

Paksut perunatikut kypsennetään ensin matalammassa lämpötilassa vaaleiksi ja kypsiksi. Levon jälkeen kuumempi toinen paisto rapeuttaa ja ruskistaa pinnan, mutta sisus jää pehmeäksi ja höyryäväksi. Perinteinen rasva on naudantali, nykyisin myös kasviöljy on tavallinen. Leikkuupaksuus ja kaksi paistoa vaikuttavat lopputulokseen enemmän kuin rasvan valinta.

Englannin French fries -nimen alkuperästä ei ole varmuutta. Suositun selityksen mukaan ensimmäisen maailmansodan amerikkalaissotilaat pitivät ranskankielisessä Valloniassa kohtaamiaan perunoita ranskalaisina. Belgiassa niitä kutsutaan edelleen yksinkertaisesti frites-perunoiksi.

Miten se tarjoillaan

• Paperitötterössä suoraan kojusta, pienellä haarukalla syötävänä.
• Tavallisesti majoneesin kanssa; kojuissa on usein kymmeniä muitakin kastikkeita.
• Simpukoiden, pihvin tai lähes minkä tahansa pääruoan lisukkeena.

Näin kirjoitat sen ruokalistalle

• Nimeä paistorasva: naudantali ja kasviöljy antavat erilaisen maun.
• Kerro kasvisruokaan soveltumisesta vain, jos käytössä on kasviöljy eikä naudantali.
• Mainitse perinteinen belgialainen majoneesitarjoilu.

Tässä mainitut ainesosat, allergeenit ja ruokavaliotiedot kuvaavat tyypillistä reseptiä. Ne eivät ole sitova ilmoitus mistään yksittäisestä ravintolasta: reseptit, annoskoot ja käytetyt tuotteet voivat vaihdella.