Locro

Locro on hominy-maissista, kurpitsasta, pavuista ja eri lihoista tuntikausia haudutettu paksu, lähes puuromainen pata. Sukulaisversioita syödään eri puolilla Andien aluetta, mutta Argentiinassa ruoalla on erityinen asema. Se liittyy vahvasti toukokuun vallankumouspäivän ja heinäkuun itsenäisyyspäivän juhlintaan.

Mitä se oikeastaan on

Kuivattu hominy-maissi liotetaan ja haudutetaan tuntikausia suuressa padassa kurpitsan, valkopapujen ja lihasekoituksen kanssa. Lihoina on porsasta, nautaa, chorizoa ja joskus porsaan nahkaa tai sorkkaa. Ainekset pehmenevät yhteen paksuksi, lähes puuromaiseksi kokonaisuudeksi sen sijaan, että ne jäisivät kirkkaaseen liemeen erillisiksi paloiksi. Pitkä hidas kypsennys pehmentää maissin ja vapauttaa lihojen rasvan pohjaan. Hyvä locro arvioidaan pohjan yhtenäisyyden eikä yhden erottuvan aineksen perusteella.

Ruoka kuuluu suurelle joukolle ja tiettyihin juhlapäiviin. Locroa valmistetaan perinteisesti suuria määriä Argentiinan kansallisten juhlien yleisö- ja perhetilaisuuksiin, ei tavalliseksi arkiateriaksi. Mittakaava ja tilaisuus kuuluvat ruokaan yhtä vahvasti kuin resepti.

Miten se tarjoillaan

• Kuumana ja paksuna kulhoon kauhottuna, joskus pinnasta kuorittu rasva erikseen lisukkeena.
• Tulisen quiquirimichi-kastikkeen kanssa, päälle lusikoituna tai erikseen.
• Pääruokana, riittävän täyttävänä koko ateriaksi.

Näin kirjoitat sen ruokalistalle

• Nimeä käytetyt lihat, sillä yhdistelmä vaihtelee perheittäin ja alueittain.
• Perusreseptiin ei kuulu merkittäviä allergeeneja; ilmoita mahdollinen leipälisuke erikseen.
• Kerro, tarjoatko ruokaa vain Argentiinan kansallisten juhlien aikaan vai ympäri vuoden.

Tässä mainitut ainesosat, allergeenit ja ruokavaliotiedot kuvaavat tyypillistä reseptiä. Ne eivät ole sitova ilmoitus mistään yksittäisestä ravintolasta: reseptit, annoskoot ja käytetyt tuotteet voivat vaihdella.